Liikkumalla lisää elinvoimaa

  • helmikuu 27, 2018
  • 0 Comments
  • admin

Kiitoksia kaikille blogieni lukijoille mukavasta palautteesta. Liikkuminen ja urheilu yhdistää meitä, itse sain urheilukärpäsen pureman jo nuorena. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

Ajattelin nyt kertoa teille kokemuksistani aikuisurheilijoitten kanssa. Pidimme tammikuussa Tanhuvaarassa ensimmäisen leirin, jossa oli mukana 32 ensi kesän MM-kisoihin Malagaan valmistautuvaa urheilijaa. Se leiri avasi silmäni.

Aikuisurheilijoitten määrätietoisuus ja palo urheilemiseen oli sillä tasolla, etten tahtonut perässä pysyä. Jos samaa tekemisen paloa näkisi juniorien leireillä, niin suomalaisen yleisurheilu olisi aivan eri tasolla.

Kun ihmisillä on aikaa panostaa kuntoiluun ja urheilemiseen, on panostus kokonaisvaltaista. Minäkin sain toppuutella urheilijoita, etteivät he olisi harjoitelleet liikaa. Kuvaavaa on se, kun olin yhdellä leirillä vieraana kesällä. Samaan aikaan paikalla oli junioreita ja kun aamiaisen aikaan ulkona vähän sateli, niin juniorien harjoitukset piti muuttaa saman tien sisällä. Aikuisurheilijat vetivät sadeasun päälle ja lippalakin päähän, ettei tukka kastuisi, mutta heittoharjoitusta ei jätetty väliin.

Väitetään että jokainen tunti, jonka vietämme liikkumalla tai urheilemalla, lisää elämisen laatua kun ikää karttuu. Voin sanoa, että se on tosi se.

Usein ajatellaan, että kun täyttää 50 vuotta, niin kroppaa ei enää uskalla “piiskata” yhtä kovilla harjoituksilla kuin aiemmin. Joskus pelätään jopa punttien nostelua. Tuokin olettamus on väärä. Kyllä se kroppa kestää yllättävän paljon, pitää vaan huomioida se oma lähtötaso. Penkiltä ei ole heti pakko nostaa 100 kiloa.

Kevyet, pitkäjaksoiset harjoitteet ovat kropalle hyviä, vatsa- ja selkälihaksia kannattaa rasittaa ihan normaalin elämisenkin vuoksi. Kauppakassi on hyvä paino, noin ensi alkuun.

Suomessa on myös valtava määrä ihmisiä, jotka haluavat vanhemmalla iällä ottaa mittaa toisistaan kilpailemalla. Pidimme tammikuussa ns. heittoleirin, jossa opastimme paikalla olleita urheilijoita oikean harjoittelun ja tekniikan äärelle. Palaute on ollut pelkästään positiivista. Ennätykset ovat sen jälkeen ropisseet.

Suuren kysynnän vuoksi järjestän maaliskuun alussa uuden leirin Tanhuvaarassa. Jos olet siis innostunut kilpailemaan kesällä, tule Tanhuvaaraan hakemaan oppia siitä, kuinka pitää harjoitella, jotta tulos olisi mahdollisimman hyvä.

Tänä viikonloppuna käydään Tampereella aikuisurheiluliiton mestaruuskisat. Siellä on muuten lajina painonheitto. Itse en voi selkäni vuoksi kisoihin osallistua, mutta odotan mielenkiinnolla tuloksia. Palataan niihin myöhemmin.

Ai niin, kerrottakoon tähän loppuun yksi sattumus Barcelonan olympialaisista ja finaaliin valmistautumisesta.

Minun piti päästä tekemään viimeistelyharjoitus finaalia varten harjoituskentälle, joka oli noin 30 minuutin päässä kisakylästä. Kisajärjestäjien kuljetukset pettivät siinä vaiheessa ja yritimme saada Suomen olympiakomitealle varatuista autoista yhtä viemään minua ja valmentajaani kentälle. Ei onnistunut, autot olivat varattuina iltaa varten olympiakomitean herroille.

Yritimme puhua yhtä kisabussien kuljettajaa heittämään meitä, ei onnistunut, mutta kun yksi tuttuni painui siinä “väittelyn” aikana bussiin ja käynnisti sen, tuli kuskille kiire. Hän istui ohjaajan paikalle, ajoi meidät kentälle, katseli harjoituksen managerini vieressä ja vei meidät sitten takaisin kisakylään. Ne Suomen olympiakomitean herroille varatut autot seisoivat yhä samalla paikalla kuin lähtiessämme.

Tarinan opetus on se, että ei kannata luopua omista suunnitelmista pienen vastoinkäymisen vuoksi. Esteet on tehty ylitettäviksi tai ohitettaviksi. Niiden edessä ei pidä luovuttaa.

Seppo Räty