Tervehdys taas. Viime viikko meni tiiviisti Tanhuvaarassa, jossa vedimme viimeistelyleiriä Madridin EM-hallikisoihin valmistautuville aikuisurheilujoille. Laskin, että leiriemme kautta Madridin kisoihin on lähdössä toistakymmentä urheilijaa, heistä aika monella on realistiset mahdollisuudet napata ikäluokassaan jopa mitalli.

EM-hallikisat käydään 20-25.3 Espanjan Madridissa. Katsoin, että kisoihin on lähdössä kaikkiaan yli 100 suomalaista aikuisurheilijaa, se on valtavan suuri joukko motivoituneita ja menestystä janoavia urheilijoita.

Olen itse antanut valmennusohjeita kymmenille urheilijoille ja valmennusapu.fi verkoston kautta kaikki halukkaat voivat saada henkilökohtaista valmennusapua. Olen kerännyt tiimiimme joukon huippuvalmentajia, joten tiedosta homma ei jää kiinni. Ei kun rohkeasti joko soittamaan minulle ( 045-1390544 ) tai sitten minut tavoittaa myös sähköpostilla seppo@valmennusapu.fi. Löydämme varmasti sinulle sopivan asiantuntija/valmentajan.

Moni varmaan ihmettelee nyt, miksi valmennan aikuisurheilijoita, enkä nuoria huippu-urheilijoita. Ei siihen ole mitään erikoista syytä, jos joku nuori lupaus haluaa minut valmentajakseen, niin ei muuta kuin rohkeasti vaan yhteyttä.

Aikuisurheilijoiden kanssa toimiminen on siitä mukavaa, että heillä ei ole motivaation puutetta ja he ymmärtävät, että nyt urheillaan omilla varoilla. Toisin on nuorten kanssa.

Olympiakomitea hakee nyt Mika Kojonkosken tilalle uutta vetäjää. Minun mielestä on ihan sama kuka siihen valitaan, jos homma ei muutu siitä mitä se on ollut viimeiset parikymmentä vuotta. Tuloksia on yksilölajeissa turha odottaa niin kauan, kun se veikkausvoittovaroista tuleva avustus menee vain lajiliittojen organisaatioiden pönkittämiseen.

Olen puhunut tästä jo kymmeniä vuosia ja puhun yhä samasta asiasta. Miksi meillä ei tueta urheilijoita ja valmentajia kunnolla, vaan raha jää organisaatioihin?

Olympiakomiteassa on ihan turha luulla, että menestystä voi tulla ilman satsauksia urheilijoihin. Vain urheilijoiden ja valmentajien kautta se menestys tulee. En ymmärrä, miksi sitä urheilijoille kuuluvaa rahaa ei saada kentälle saakka, mihin ihmeeseen se oikein jää?

Kun meillä on paljon arvokisoihin valittuja urheilijoita, jotka ovat saaneet liitoltaan tukea muutaman tuhatlappusen vuodessa, niin jokainen ymmärtää, ettei se riitä mihinkään. Ja silti nämä urheilijat ovat jo arvokisaurheilijoita, mitä he olisivatkaan, jos voisivat harjoitella kunnolla, ilman taloudellisia huolia!

Sen verran tiedän yleisurheilunkin tilanteesta, että väittäisi Suomi-Ruotsi maaotteluun valittavien urheilijoiden tilanteen olevan sen, että 90 prosenttia niistäkään urheilijoista ei saa tuke Urheiluliitolta. Ei saanut minun aktiiviaikoina, eikä ole saanut sen jälkeenkään.

Urheilujärjestöille jaettiin taas olympialaisten aikaan yli 40 miljoonaa euroa avustuksia. Pitää oikein pysähtyä miettimään tuota rahamäärää ja sitä, mihin kummaan se oikein menee, kun kentällä siitä ei näy kuin murto-osa. Onkohan kukaan tosissaan miettinyt sitä, kuinka monta arvokisamitalia Suomeen tuotaisiin, jos tuo rahamäärä todella menisi urheiluun, siis oikeasti urheilijoille ja valmentajille.

Mutta kun ei mene. Suurin osa rahoista jää sinne järjestöjen organisaatioihin, siellä on palkollisia työntekijöitä vaikka kuinka paljon. Kysyn taas, onko kukaan miettinyt mihin niitä kaikkia työntekijöitä tarvitaan?

Jos homma jatkuu samalla tavalla, niin turha odottaa, että jatkossakaan voittaisimme olympialaisista enempää mitaleita kuin nyt. Ahtaimmalle joutuvat yksilölajit, se on jo nähty.

Menestyksen luomiseen on loppujen lopuksi aika helppo resepti: Rahat sinne missä työ tehdään. Urheilijoille ja valmentajille.